yön valo

Lapsesta on ihanaa kävellä pimeillä kaduilla. Öiset kaupunginvalot ovat hänestä vaikuttavat. Lähiömme katuvalaistus ei ihan niin suurta vaikutusta tee, mutta ajaa asiansa. Olemme molemmat varsinaisia illanvirkkuja. Tai itse kukun aina hereillä pitkälle yöhön. Aamulla nouseminen ei sen vuoksi kovin helppoa ole.
Lapsella on uusi toppatakki. Vähän kevyempi näihin ensimmäisiin kylmiin päiviin. Se on musta kuten lapsen muutkin tulevan talven takit. Olen yrittänyt metsästää edullisia, värikkäitä toppahousuja takkien kaveriksi tuloksetta. Onneksi vielä tarkenee vuorellisilla farkuilla.

viikonlopun saldo

Viisi bussiajelua, yksi yökyläily, kaksi onniteltua isoisää, kolme riitaa ja yksi saunavierailu. Siinä tämän viikonlopun saldo.

yhdentenätoista marraskuuta

Tänään: lapsen kolmivärisistä kynsistä on rippeet jäljellä. Perjantain kunniaksi herkuteltiin pirtelöllä. Eletään vuoden pimeintä aikaa. Päivänvalo valaisee niin lyhyen aikaa, että valaisimien varassa eletään. Ei käy kateeksi isoisovanhempien sukupolvea, jolle vuoden pimein aika oli todellista pimeyttä.
Viikonloppuna käydään isoisiä onnittelemassa. Kaivellaan myös toppavaatteet esiin, koska ensi viikoksi on luvattu pakkasta. Toivottavasti talvi on hellä ja kaunis.

marraskuun pimeydessä

Kauppareissu marraskuussa. Pimeää, pimeää ja pimeää.

pyhäinpäivänä

Ollaan vaan oltu. Luettu lelukuvastoja ja aku ankkoja. Nukuttu ja rokattu.

vuosi sitten

Pyhäinpäivänä. Ulkoilimme isomummilan puistossa ja metsässä. Aurinko pilkisteli, mutta lapsella oli jo toppaa päällä. Seuraava aamuna maassa oli paksu kuurapeite.
Leivoimme pipareita mummuni katsellessa. Seuraavalla viikolla mummuni lähti vanhainkotiin eikä ole palannut kotiin kuin käymään. Ei tosin omin jaloin. Taidoista kävelykyky hävisi vanhainkodissa ensimmäisenä. Nimet menevät sekaisin, mutta vielä hän meidät tunnistaa. Huomenna mennään häntä katsomaan.