syksyn lehti maahan ehti

Syksy alkoi. Viikonloppukin vihdoin. On ollut pitkä arkiviikko; sellainen, joka ei koskaan tunnu loppuvan.
Pitäisi järjestää kesä pois kaapeista kuljeksimasta. Kaivaa syksy vaatekaappeihin ja eteiseenkin.
 Sääennuste lupaa, että ensi viikolla sataa, sataa ja sataa. Ennen sitä nautitaan kuitenkin viikonlopusta. Vaikka silloinkin sataa.


Kiitos tunnustuksesta solo maman.
Jakaisin sen takaisin sinne päin, jos ei blogistasi löytyisi jo. Muutkin suosikkiblogini ovat tämän jo saaneet, joten jätän tylsästi jakamatta.
 

joutsenelta boreen

Sunnuntaina käytiin syömässä papan syntymäpäivän kunniaksi ja kierreltiin Turun museolaivat.

sateisella rannalla

Syyskuun ensimmäisenä päivänä teimme eväsretken uimarannalle.
Satoi vettä koko ajan.
Kenkämmekin kastoimme veneenuitossa, sekä lapsi että minä.

rakas 8-vuotias

Lapsi täytti kahdeksan.

sadetta ja kirjastoreissu

Viime yönä lapsen tyynylle satoi vettä.
Lähipiirissä on murheita.
Juuri, kun ehdin myhäillä kuinka mukavasti tässä ollaan syksyä kohden menty.
Ihan oikealta syksyltä tuolla ulkona kyllä jo tuntuu. Piristettiin murheiden maanantaita kirjastoreissulla. Ainahan voi uppoutua kirjojen maailmaan, jossa murheet ovat kuvitteellisia.

muisto

Muistan hetken, kun näen kuvan. Muistan kuinka lapsi keräsi isomummilan puusta omenoita lähes kaksi vuotta sitten. Tapansa mukaan isomummi kehotti poimimaan maasta. Puu on vielä paikallaan. Mutta elämme ensimmäistä loppukesää, jona ei ole isomummia kehottamassa.
Ei mummi mieltään pahoittanut, vaikka puusta otimmekin. Sokea kun oli, ei nähnyt mistä poimimme.

hyppy illan valossa

Lapsesta on ihanaa hyppiä sängyllä.