Oikopolku sai mielen haikeaksi, koska olen suunnitellut muuttoa. Kotilähiön jokainen nurkka on alkanut tuntua niin rakkaalta ja tärkeältä. Paikallaan pysymisen huonot puolet alkavat tuntua merkityksettömiltä kotiseuturakkauden vallatessa mielen. Olisipa oikopolku tulevaisuuteen, jotta voisi kurkata kannattaako lähteä vai jäädä.
3 kommenttia:
Olisihan se elämän oikopolku kätevä monessa paikassa. Toisalata, kun ratkaisunsa on tehnyt, kannattanee yrittää seisoa sen takana. Mitä enää haikailla menneeseen? Aika aikaansa kutakin sano pässi kun päätä leikattiin.
Minä olen muuten hyvin kotipaikkarakas. Sopeudun lopulta kaikkialle ja jokainen paikka tuntuu toinen toistaan paremmalle lopulta. Kaikki on vain parantunut aina. Pitäisikin luottaa kokemukseensa, että niin tulee varmasti olemaan jatkossakin eikä pelatä muutosta.
Mulla on aika pitkälle samanlaiset ajatukset. Asutaan helsingin rauhattomassa lähiössä, jossa olen itse asunut syntymästä kotoa poismuuttoon saakka. Haaveilen muutosta ennen tytön koulun alkua, ei vaan tahdo löytyä sopivaa asuntoa millään. Paikalta en vaadi muuta kuin rauhaa, asunnolta taas vähän enemmän. Nykyinen asunto on kiva, ja kaikki on lähellä, palvelut, metsän lenkkipolut ja minun vanhemmat sekä isovanhemmat. En edes tiedä haluanko muuttaa, kaikki ympärillä on niin tuttua.
jarna: totta. Jahkailu on vain voimia vievää. Lapsen kannalta vain miettii, että on kurjaa kun kaikki kuviot menevät uusiksi: koulu ja kaverit.
Mari: nykyinen seutumme on rauhallinen ja edullinen asua. Harmillisen kaukana vain monesta paikasta, vaikka peruspalvelut löytyvät kyllä.
Olisi halua muuttaa nyt, mutta lapsi joutuisi vaihtamaan koulua ensi vuonna ja sitten ehkä kolmannella uudelleen. Sitten taas jos jäädään vielä vuodeksi tuleeko sitä enää lähdettyä.
Toivottavasti teille löytyisi se täydellinen asunto jostain rauhallisemmasta paikkaa.
Lähetä kommentti